*

Sami Rinne Totuus on se, mikä miellyttää

Suomi - Sananvapauden mallimaa

  • Sananvapauden kartta vuonna 2014
    Sananvapauden kartta vuonna 2014

Joka vuosi Reporters Without Borders - toimittajat ilman rajoja - julkaisee katsauksen maailmalla vallitsevaan sananvapauden ja lehdistön tilaan ja julkaisee lehdistön vapausindeksinsä. Tänä vuonna Suomi sai kunnian olla maailman johtava sananvapauden soihdun kantaja. Suomalaisten toimittajien ja mediaväen on syytä olla ylpeä saavutuksestaan. Samalla haluan kiittää Uuden Suomen toimitusta ja omistajia mahdollisuudesta ilmaiseen blogialustaan, josta on ollut paljon iloa lukijjoille - minulle muiden muassa.  

 

Tämän valinnan perusteluissa kerrotaan mm. seuraavaa:

 

Pidetään mielenkiintoisena sitä, että Suomi on saavuttanut asemansa huolimatta siitä, että kolme mediataloa omistaa pääasiallisesti melkein kaikki lehdet ja kansallisen median. Ja siitäkin huolimatta, että kunnianloukkaus on lailla rangaistava teko joissain tapauksissa. Tälläinen median keskittyminen harvoihin käsiin ja sananvapauden mahdollinen rajoittaminen kunnianloukkauslaeilla saattaisi joissain muissa olosuhteissa olla tyypillistä ihan toisentyyppiselle valtiolle. 

 

Suomalaiset ovat euroopan ykkösiä sanomalehtien lukemisessa, kolmansia maailman mittakaavassa. Runsas kysyntä parantaa laatua, lisää kilpailua ja tuottaa parempaa juornalismia sekä lisää moniäänisyyttä vaihtoehtojen kautta. Samalla median itsesääntely julkisen sanan neuvoston kautta tuntuu toimivalta ja harvemmin johtaa valtiovallan muiden instituutioiden tarpeeseen puuttua tapauskohtaisesti erimielisyyksiin. 

 

Suomen journalistiliitolla on 15500 jäsentä, joten sillä on joukossaan vahvaa osaamista ja noin suurella joukolla voidaan epäkohtiinkin ottaa kantaa ripeästi. Samalla kehuttiin sitä, että valtiovallan taholta on monenlaista pyrkimystä lisätä kansalaisten pääsyä tietoon ja tietolähteisiin mm. internetin kautta. Suomen pyrkimys avoimuuteen päätöksenteossa ja julkishallinnon hankkeissa nähtiin erittäin hyväksi tavaksi edistää kansalaisyhteiskuntaa. 

 

Tämä sekoitus vahvaa journalistista itsekritiikkiä ja samanaikaisesti avoin hallintomenettely nähtiin toimivana systeeminä, missä moniäänisyys pääsee esille ja eri näkemykset saavat tilaa niin painetuissa lehdissä kuin muussakin mediassa.

 

Kirjoitus englanniksi tästä linkistä

 

Olen pitkän aikaa seurannut Puheenvuoron eri kirjoittajia ja myös kommentteja, joissa toistuvasti esitetään epäilyjä suomalaisen median epäluotettavuudesta ja sensuurista ja asioista vaikenemisesta. Tämän valinnan tultua nyt tehdyksi, onko todella näin? Vai voiko olla, että suomalaisessa mediassa sittenkin olisi jotain hyvää?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (21 kommenttia)

Käyttäjän SamiRinne kuva
Sami Rinne

Sanottakooon nyt, että isoimmissa valtalehdissä suurimmat uutiset tuntuvat kiertävän lehdestä lehteen, mutta vaihtoehtoisiakin näkemyksiä ja analyysejä edelleen riittää luettavaksi asti. Useimmiten kommentit ja analyysi avaavatkin erilaisia näkökulmia kiitettävästi.

Toisekseen, suomalaisen hallinnon hankkeiden julkisuudessa olisi kenties parantamisen varaa vai onko kyse kuitenkin ehkä tiedottamisesta? Minusta sellainen tiedotuspalsta, josta vaikkapa oman asuinalueen hankkeet voisi nähdä nopealla vilkaisulle, olisi mitä kannatettavin asia.

Anne Lindell

"Näennäis-sananvapautta", uussuomettunut Suomi uusbrezneviläisessä henkisessä ilmapiirissä, jossa kielemme ja kynämme kahlinta tulee nyt sekä lännestä (EU ja pian Eurostoliitto) että idästä (uusi, uljas Venäjä,"Ras-Putin")

Eivät tiedä ulkomailla todellisen sananvauden tilasta Suomessa. Heillä ei ole hjauakaan siitä, miten kahlitussa tilassa sananvapautemme täällä on.

Terv. nimimerkki "allekirjoittanut tietää" (... tuntenut mm. omissa nahoissaan.

Käyttäjän SamiRinne kuva
Sami Rinne

Minusta sananvapauden tila Suomessa on hyvä päätellen siitä, että aika monipuolisestijulkaistaan niin päivittäin kuin kirjallisuudenkin puolella.

Tätä väitettä uussuomettumisesta näkee paljon, mutta mihin se perustuu?

Parantamista tuntuisi olevan erityisesti faktapuolen tietojen esilletuomiessa ja tiedottamisessa. Paljon näkee tunteenomaisia purkauksia, joissa on vähän asiaa. Kuuleman mukaan edellisessä kirjoituksessani syyllistyin tähän samaan, mutta siinä kysyttiinkin miksi suhtaudumme niin tunteenomaisesti moniin asioihin. Ja moni sitten suhtautuikin...

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Sananvapautta toki voi olla, mutta kannattaisi seurata, mitä tapahtuu tavalliselle ihmiselle, kun hän käyttää tätä perustuslain suomaa vapautta täysin asiaperustein ja oikein tiedoin loukkaamatta kenenkään muun oikeusturvaa.

Mielestäni on syytä tarkastella, miten esim. lailta piilossa oleva ns. hyvä-veli verkosto toimii, kun sen jäseniin kuuluva paljastuu vaikkapa rikolliseen toimintaan osallistuneeksi. Ja kuinka käy sen, joka asian paljastaa, jos hän ei ole osa suojattua mediaa? (Poikkeuksena erotettu STT:n toimittaja, joka paljasti hiihtoliiton doping-kohun. Saiko hän koskaan korvauksia? Miten kävi niiden, jotka väärin perustein vaativat kunnianloukkauksesta korvauksia?)

Siinä ei taida todistajansuojelukaan auttaa...

Käyttäjän SamiRinne kuva
Sami Rinne Vastaus kommenttiin #7

Tähän kaiketi täytyisi sanoa, että vapaudella on hintansa?

Tuo STTn toimittajan juttu käsittääkseni perustui yhden ihmisen kertomaan ja kun asiassa painostettiin, niin löytyi kapseli joka ei sisältänytkään väitettyä tavaraa ja kuului muistini mukaan johonkin aivan muuhun valmistuserään? Silloisen tiedon varassa toimittiin niin kuin toimittiin. Tilanteet muuttuvat.

Itse en ole jälkipyykkiä seurannut. Tiedätkö sinä tai joku muu, mitä sitten tapahtui?

Kommentissasi nimenomaan kiinnittäisin huomiota sanapariin 'oikea tieto' ja sekin tulee tarkistaa, mieluummin useammasta lähteestä. Perättömät väitteet johtavat Suomessakin leivättömän pöydän ääreen.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari Vastaus kommenttiin #8

Ei ollut sattumaa, että käytin sanaparia "oikein tiedoin" enkä "perättömät tiedot".

Pointti on siis se, että totuuden puolustamisesta ei saisi tulla rangaistuksi, ja jos näin joskus tapahtuu, siitä koituneista menetyksistä ("hinnasta": menetty työpaikka, mustattu maine, ammatillinen syrjintä, eristäminen jne.) yksilöille tulisi oikeusvaltion maksaa täysi korvaus ja periä sitten rahat tms. oikeusteitse ns. väärintekijöiltä.

Muuten homma ei toimi eikä oikeusvaltioon tai sananvapauteen oikein uskota.

Käyttäjän SamiRinne kuva
Sami Rinne Vastaus kommenttiin #12

Tuossa tapauksessa vaan oli merkittävä viive alkuperäisten väitteiden ja sittemmin julkitulleiden tosiasioiden välillä. Siinä välissä ehdittiin käydä oikeutta pelkkiin väitteisiin - ei tosiasioihin - perustuen ja lakia tulkittiin tältä pohjalta.

Muuten olen kanssasi samaa mieltä.

Käyttäjän petriluosto kuva
Petri Luosto

Laajalla juridisella sananvapaudella Suomessa on itsenäisyyden mittaiset juuret. Näin sen määritteli Suomen Hallitusmuoto vuodelta 1919:

http://fi.wikisource.org/wiki/Suomen_Hallitusmuoto

"10 §.
Suomen kansalaisella on sanan vapaus sekä oikeus kirjoituksen ja kuvallisen esityksen painosta julkaisemiseen kenenkään niitä ennakolta estämättä, niin myös oikeus edeltäpäin lupaa hankkimatta kokoontua keskustelemaan yleisistä asioista tai muussa luvallisessa tarkoituksessa sekä perustaa yhdistyksiä tarkoitusten toteuttamista varten, jotka eivät ole vastoin lakia tai hyviä tapoja.

Säännöksiä näiden oikeuksien käyttämisestä annetaan lailla."

Suhteessa omaan aikaansa tuo on hyvin edistyksellinen. Autonomian aikana ja etenkin sortokaudella Suomessa oli ollut sangen tiukka ennakkosensuuri niitä kohtaan, jotka arvostelivat tsaarin hallinnon laittomia toimia.

Periaatteessa ennakkosensuurin poistuminen johtaa tilanteeseen, jossa kaikista asioista voidaan puhua niin kauan kuin ei loukata lakia tai hyviä tapoja. Jos valtio haluaa kieltää keskustelun jostain asiasta, niin sen pitää säätää laki, jonka perusteella tuo kielto ajetaan läpi.

Ennakkosensuurin puuttuminen toi myös vastuuta lehdille ja etenkin niiden päätoimittajille. Lehtien toimituksien tuli olla tietoisia vallitsevasta lainsäädännöstä yksityiskohtaisesti, jotta lehti ei julkaisisi kirjoituksia, joiden voitaisiin tulkita loukkaavan Suomen lakia ja yksityisten tahojen oikeuksia.

Käyttäjän SamiRinne kuva
Sami Rinne

Kommenttini Reijo Tossavaisen bloggaukseen, missä hän kokee perussuomalaisten olevan erityisen pilkan kohteena. Mielenkiintoista on, että Euroopan Ihmisoikeustuomioistuin tuntuu tulkinnoissaan olevan suomalaista oikeuskäytäntöä sallivampi. Kenties EU sittenkin tuo jotain hyvää Suomeenkin?

"Riippunee siitä, missä kontekstissa sitä tulkittaisiin ja ylittäisikö se laissa määritellyt rajat vaikkapa kansanryhmää vastaan kiihottamisesta.

Yleisesti ottaen voisi kai todeta, että ei se MITÄ sanot vaan MITEN sanot. Huumori on vaikea laji ja pelkkä pilkkaaminen halpamaista.

Ei se riitä, että joku loukkaantuu. Sananvapaus kattaa tälläiset tulkinnat.

"Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on linjannut useissa ratkaisussaan, että sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotakin väestönosaa; tätä vaativat moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus, joita ilman ei ole kansanvaltaista yhteiskuntaa. Tällä perusteella on Suomessakin tehty päätöksiä jättää syyte nostamatta, vielä vuonna 2005.

Suomen tulkinnanvarainen lainsäädäntö uhkaa kansalaisten oikeusturvaa ja antaa mahdollisuuden tuomioille, jotka ovat ristiriidassa EIT:n linjauksen kanssa."

https://www.effi.org/uutiset/120615-effi-lain-tule...

Yksikään puolue ei käsittääkseni muuten täytä kansanryhmää vastaan kiihottamista, vaikka sellainen tulkinta tuntuisikin monelle olevan mieleen..."

Käyttäjän ilarikiema kuva
Ilari Kiema

Indeksiä nimenomaan ei pidä tulkita tiedonvälityksen laadun mittariksi:

“The index should in no way be taken as an indication of the quality of the media in the countries” concerned. https://rsf.org/index2014/data/2014_wpfi_methodolo...

Tulos johtuu aineiston hankinnan tavasta – kun suomalaiselta journalistiliiton jäseniltä kysytään, että onko esiintynyt itsesensuuria tai poliittista ohjausta, kaikki tietysti vastaavat, etteivät ole koskaan kuulleetkaan. Erimieliset eivät pääsisi edes Journalistiliton jäseniksi saati vastaamaan:

“It is based partly on a questionnaire that is sent to our partner organizations (18 freedom of expression NGOs located in all five continents), to our network of 150 correspondents, and to journalists, researchers, jurists and human rights activists.”

Kartassa valkoisella merkittyjen “Good Situation”-maiden keskinäisistä asetelmista indeksi ei kerro oikeastaan mitään - Toimittajia ei näissä maissa kiduteta eikä murhata , pitää paikkansa ja hyvä näin. Jotenkin epätodelliselta tuntuu kuitenkin, että Suomessa olisi laajempi lehdistönvapaus ja moniäänisempi tiedonvälitys kuin esimerkiksi Tanskassa (sija 7.) tai Saksassa (sija 14.). Tulos ei vastaa arkikokemusta, jos päivittäin ja ensiksi lukee uutiset ja kriittiset keskustelut noiden maiden lehdistä.

Käyttäjän SamiRinne kuva
Sami Rinne

"Erimieliset eivät pääsisi edes Journalistiliton jäseniksi saati vastaamaan"

Mistä tälläisen tiedon olet saanut? Ja omassa lainauksessasi sana 'partly' tarkoittaa, että tietoa on hankittu OSITTAIN myös journalistiliiton jäseniltä, mikä lieneekin luontevaa jos heihin kohdistuvaa painostusta tai sen olemattomuutta tutkitaan.

Mitä mieltä olet muuten kirjoituksen liitteenä olevasta kartasta? Minusta se kuvastaa melkolailla omia käsityksiäni siitä, missä sananvapaus voi hyvin ja missä ei.

Käyttäjän ilarikiema kuva
Ilari Kiema

Kartta kuvaa todellisuutta. Valkoisen alueen maissa lehdistönvapaus on varmasti paremmalla tolalla kuin punaisen alueen maissa. Epäilen sitä, että valkoisen alueen maita voitaisiin indeksin perusteella asettaa keskinäiseen paremmuusjärjestykseen.

Käyttäjän SamiRinne kuva
Sami Rinne Vastaus kommenttiin #10

Itsekin uskoisin näin.

Tuskin kaikki valkoisetkaan alueet käytännöiltään ja näkökannoiltaan vastaavat toisiaan eli vaihtelua esiintyy, mutta pääosin pitänee paikkansa.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Yksi hemmetin huono asia suomalaisella medialla on: vajaa promille maailman kansalaisista ymmärtää kieltämme, joten suomenkielisen lehtimedian kysyntään on vaikeaa tuottaa riittävästi tarjontaa kannattavasti.

Ei ihan joka lehtitalolla ole varaa jalkauttaa toimittajia eri maailman kolkkiin seuraamaan tilanteita - tai sitten toimittajat kuolisivat nälkään. Esimerkiksi montako kirjeenvaihtajaa Ylellä on Brysselissä, joka on sentään melko oleellinen paikka suomalaisillekin näinä päivinä?

Puheenvuoron kaltaiselle alustalle on siis tilausta. Täällä on muutama meppi, jotka selventävät asioita meille, jokainen vähän siitä omasta kuvakulmastaan.

En tiedä voiko heidän viestittelyään yleisön kanssa edes arvottaa rahassa?

Mietin vielä hetken, että montakohan luotia kehossani jo olisi, jos olisin pohjoiskorealainen - ja kirjoittaisin yhtä kärkkäästi, jopa hyvän maun rajoilla keikkuen?

Käyttäjän SamiRinne kuva
Sami Rinne

Minustakin monien uutisten kommentointi ja niistä eroavat kirjoitukset tuovat arvokasta lisää keskusteluun.

Seuraan aika monia kirjoittajia täällä - sinuakin - vaikka en usein kommentoi niin silti arvostan erilaisia mielipiteitä. Korhola on yksi arvostamani kirjoittaja täällä ja luen Satu Hassiakin, vaikka en ole oikeastaan samaa mieltä mistään.

Minusta netti on julkaisukynnystä alentaessaan parantanut mahdollisuutta tutustua asioihin monilta puolilta ja tuonut interaktiivisuutta. Siinä on tietysti haittapuolensa, kuten kommentoidessa päivänpolttavaa tapahtumaa jolloin saattaa tehdä vääriä johtopäätöksiä liian vähien tietojen pohjalta, kuten kävi vaikkapa Päivi Lipposelle Tampereen pizzeriapalon tapauksessa.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Tuollaiset värikartat ovat viitteellisiä/viihteellisiä. En usko, että keltaisella merkattujen Englannin ja Australian kohdalla juurikaan on eroa sananvapaudessa Suomen kanssa ja toisaalta en Kiinaa panisi samaa mustaan koriin Pohjois-Korean kanssa. Jälkimmäisessä ei ole sananvapautta lainkaan, kun taas Kiinassa sananvapauden rajoitus tarkoittaa tiukkaa kontrollia, mutta hallituksen toimia voi kritisoida ja paljon sitä sikäläisessä somessa tehdäänkin. Siitä ei seuraa ongelmaa niin kauan kun ei kyseenalaista hallituksen mandaattia.

Käyttäjän SamiRinne kuva
Sami Rinne

Ero lienee se, että Kiinassa toimittaja löytää itsensä vankilasta, kun taas Pohjois-Koreassa hän vain 'katoaa' maan päältä-

Kyllä minusta tuo väritys kartalla on aivan oikein. Mustaakin mustempaa tosin voisi laittaa Pohjois-Korean kohdalle.

Luettelo kiinalaisista vangituista vuodelta 2013:

http://cpj.org/imprisoned/2013.php

Heidän "rikoksistaan":

http://www.theguardian.com/media/2006/feb/20/china...

Käyttäjän OulaLintula kuva
Oula Lintula

Ei Suomen sananvapaudesta tee hyvää se seikka, että muuallakin on paremmin.

Meillä on ihan viime vuosina tuomittu ihan tuomioistumisissa ihmisiä mielipiteiden esittämisen takia. Tuomiot perustuvat epämääräisesti muotoiltuihin lakipykäliin, joita sovelletaan mielivaltaisesti poliittisen ns. pärstäkertoimen perusteella; samoista teoista tuomiotaan toisia ja toisia ei.

Jo kyseisten lakipykälien (mm. kiihottaminen kansanryhmää vastaan ja uskonrauhan rikkominen) olemassaolo nykymuotoisina on loukkaus sananvapautta kohtaan.

Käyttäjän SamiRinne kuva
Sami Rinne

Viitannet mm. Halla-ahon tapaukseen? Sanoisin, että hän antoi itse eväät moiseen, sillä ei se MITÄ sanoo vaan MITEN sanoo. Hän käytti melko provokatiivisia sanavalintoja ja niistä sitten joku tai jotkut tarttuivat mihin pystyivät.

Itse en ole tuomion kannalla, mutta näillä mennään ja toivottavasti valittaa EIT:hen. Siellä tuntuu olevan välejmpi tulkinta sananvapauden rajoista kuin Suomen oikeuslaitoksella.

Käyttäjän timonenonen kuva
Timo Nenonen

Koettakaahan saada esim. Hesarin keskustelu/kommenttiosioon Natoa, Eu/euroa, tai mamutusta kritisoivia kirjoituksia, niin on satavarmaa, ettei niitä julkaista. Pakkoruotsin poistaminenkin on tabu.

Blogin otsikkoa on pakko pitää vitsinä, koska todellisuus on täysin toinen.
Suomi on muuttunut sellaiseksi, ettei totuutta omaavia tai sitä läheltä liippaavia kirjoituksia julkaista, ainakaan suurimmassa päivälehdessä.

Ylen keskustelupalstat ovat samanlaisia, sielläkin saa kirjoittaa vain yhtä "totuutta" kulloisestakin asiasta.

IL/IS ovat hieman höllempiä sensuurissaan.

Paljon on kuitenkin maamme muuttunut kohti Neuvostoliittolaista yhden "totuuden", Pravdan meininkiä.

Käyttäjän SamiRinne kuva
Sami Rinne

Välillä tuntuu, ettei mistään muusta kuin mainitsemistasi aiheista puhutakaan. Tuntuu nuo mamut olevan se suurin ongelma Suomenmaassa tällä hetkellä.

Ja mitä tulee 'totuuteen' mainitsemistasi asioista, niin eiköhän se totuus tässäkin tapauksessa löydy jostain sieltä äärilaitojen keskiväliltä.

En nyt tämän referoimani tutkimuksen ja sen johtopäätösten perusteella vertaisi Suomea todellakaan Neuvostoliittoon. Olemme länsimaa. Parantamisen varaa lienee, mutta todella kaukana ollaan pohjakosketuksesta.

Toimituksen poiminnat