Sami Rinne Totuus on se, mikä miellyttää

Huonon Omantunnon Kysymys

Tänään on taas joillain ollut huono omatunto. Heistä tuntuu, että tylyttämällä homoseksuaaleja kieltämällä näiltä tasa-arvoisuus lain edessä jotenkin edistää jollain merkillisellä tavalla vaikkapa lasten asemaa. 

 

Minulla on teille uutisia. Vaikka leikkisitte kuinka hyviä vanhempia siellä ikeasisusteisessa kodissanne oman pikku lietenne lämmössä romanttisia hetkiä viettäen ja avioliittohydrauliikkaa harrastaen, niin teille syntyvä lapsenne saattaa olla homoseksuaali. Näin se vaan menee. Suurin osa - veikkaisin noin 99,999% homoseksuaaleista lapsista - syntyy heteropareille. Ja tällä ei ole mitään tekemistä huonon tai hyvän vanhemmuuden, köyhyyden, kurjuuden tai yltäkylläisyyden kanssa. Eikä silläkään ole asiaan yleensä mitään vaikutusta, vaikka lastanne opettaisi, hoitaisi tai kuljettaisi toinen homoseksuaali. Tai siitä, että lapsi tietäisi toisia samanlaisia olevan olemassa.

 

Homoseksuaalia ei voi eheyttää. Häntä ei voi muuttaa heteroksi. Yhtä huonosti hetero muuttuu homoseksuaaliksi. Ihminen syntyy sellaiseksi kuin hän on. Teidän lapsenne eivät ole teidän. Henkinen väkivalta on helppoa sellaisten ihmisten taholta, jotka itse eivät pysty hyväksymään omaa riittämättömyyttään vaan kostavat sen vaikkapa lapsilleen tai homoseksuaaleille. Heillä on huono omatunto. Heille suvaitsemattomuus on huonon omantunnon kysymys. Riittämättömyyden ja kyvyttömyyden ylistys, joka käännetään lyömäaseeksi täysin viattomia ihmisiä kohtaan. 

 

Meille kansalaisille annettiin mahdollisuus tuoda kansalaisaloitteita eduskuntaan. Tällöin vielä kuvittelin eduskunnan oikeasti äänestävän niistä enkä erilaisten valiokuntien torppaavan aitoa kansalaisaloitetta mappeihinsa. Osoittaa jotain näissä valiokunnissa oleilevien änkyröiden mielenlaadusta, että heillä on otsaa ohittaa aidosta tarpeesta syntynyt aloite ja yrittää torpata sitä parhaansa mukaan. Vähintä, mitä voisi odottaa olisi se, että aloitteesta äänestettäisiin eduskunnan isossa salissa. 

 

Vika, rakas Brutukseni, ei ole tähdissä. Se on meissä itsessämme.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän SamiRinne kuva
Sami Rinne

Kuuluvatko usko ja omantunnon kysymykset todella samaan kategoriaan tasa-arvokysymysten kanssa?

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu

Voisi jäädä koko lakimuutos hyväksymättä. Sitten voitaisiin lähteä miettimään, miten koko lain rekisteröidystä parisuhteesta voisi kasata niin, että yhteiskunnan kannalta ei olisi muita kuin rekisteröityjä parisuhteita. Erilaiset yhteisöt voisivat sitten vapaasti pitää omia peijaisiaan millä nimellä haluavat.

Ja adoption voisi irroittaa kokonaan tuosta rekisteröidystä parisuhteesta.

Käyttäjän SamiRinne kuva
Sami Rinne

Avioliitto on - yleisestä harhaluulosta huolimatta - ollut sopimusoikeudellinen asia, missä kummankin liittoon ryhtyneen oikeudet ja velvollisuudet ja talous on käynyt selville niin liittoa solmiessa kuin sen aikanakin ja mahdollisen eron tullessa voimaan. Sillä ei ole juurikaan ollut historiallisessa perspektiivissä mitään tekemistä 'rakkauden' kanssa.

Mitä tulee adoptioon, niin vanhemmuus - jälleen yleisestä harhaluulosta huolimatta - ei ole sukupuolikysymys tai seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvä kysymys. Vanhemmuus on rooli ja lasten kasvatusta nykyisin usein katsellessa miettii, että jos ajokorttiin vaaditaan aikamoisia kokeita niin lastenkasvatuskorttikaan ei välttämättä olisi yhtään huonompi asia...

Monilla homoseksuaaleilla saattaa olla lapsia tai heidän partnereillaan joko mahdollisesta heterokokeilusta syntyneenä tai tietoisesti hankittuna tai sitten muilla keinoin. Kun puhutaan adoptiosta, niin siinä tulee katsoa vain ja ainoastaan lapsen etua. Kuka hänen lähimmäisensä on, millainen suhde lapsella on mahdollisen adoption osapuoleen ja niin edelleen. Suomessa adoption ehdot ovat hyvin tiukkoja ja kaikki katsotaan läpi tapauskohtaisesti. Paljon enemmän olen huolissani vaikkapa heteroliitoista huostaanotetuista lapsista. En näe mitään väärää tai pahaa siinä, että kaikille siihen kykeneville ja pystyville mahdollistettaisiin adoptio.

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu

Sanoit monipuolisesti ja oikein asian.

Järjestyneen yhteiskkunnan (valtion) kannalta avioliitto on todellakin vain sopimus. Vähän kuin yleiset toimitusehdot. Joko sitten kirjoitetaan avioliittolaki niin tai heitetään se kokonaan roskiin ja kirjoitetaan koko laki uusiksi ja uudella nimellä. Olkoon sitten vaikka laki rekisteröidystä parisuhteesta. Pelkkä parisuhdelaki olisi minusta vähän hölmö nimi.

Ja adoptiossa taas pitäisi todellakin olla kyse vain ja ainoastaan lapsen edusta. Kuka tai ketkä ovat valmiit ja kykenevät ottamaan vastuun ja huolehtimaan lapsen elämästä ja kasvusta. Mukana (vaikkakin vaikeasti arvioitavana) on myös tunnetason huolehtiminen, ei pelkkä kliininen taloudellinen huolenpito.

Nykyistä enemmän kannattaisi panna painoa sille, että adoptiovanhemmilla ei ole mitään kiihkeää maailmankatsomuksellista asennetta. Vain se takaa, että lasta ei (yritetä) aivopestä omaan muottiin vaan hän saa kehittyä omana itsenään. Lapsi on useimmiten erittäin solidaarinen vanhemmilleen. Homous taitaa olla siinä suhteessa esimerkiksi monia uskonnollisia viitekehyksiä vaarattomampi kehitysympäristö.

Toimituksen poiminnat